Eka yö sujui ...hmmmm... pätkissä nukkuen. Heti kun joku tytöistä havahdutti, niin oli ihan pakko tarkistaa kaikkien tilanne, myös Eddien. Yhen aikaan Patella oli puku valahtanut "bikinihousuiksi" ja Rudilla se oli hippasen kierossa, ei auttanu - puvut tuli uudelleen paikoilleen.
Neljän aikoihin alkoi levoton riehuminen, ei ihan normi railakas kähinöinti. Taloon naiset suljettiin makuuhuoneeseen aamupalaan asti. Puoli seittemän maissa meitä tultiin herättelemään; tytöille oli aamupala laitettu valmiiksi. Aamupalan yhteydessä tarjoillun kipulääkkeen sai Rudi ensimmäisenä ja taisi olla nannan makuista ku olisi niin kovin halunnut maistiaisen myös Paten lääkkeestä.
Seitsemän jälkeen sain onneksi tytöt narrattua vielä nukkumaan kanssani. Ja tällä kertaa taisin olla minä joka herätti... Ainaskin Rudin asetellessani pukua paikoilleen.
Mä niin toivoisin, että nää pikkaset osaisivat puhua tai selkeästi näyttää, että missä mennään. Rudi haluaa epätoivoisesti olla koko ajan sylissä, liki nassua. Pate taasen haluaa nököttää jossain syrjässä seuraamassa muiden touhuja. Ja mä oon satavarma, että toimivat juuri näin koska tekee niin kipiää... Eddie taasen osottaa selvästi, että hällä on tylsää ku siskot ei leiki hänen kanssaan. Palvelija pikkasen yrittää paikata siskoja leikkikamuna.
Rudi sentäs oli käpertynyt pyykkikoppaan minne sentään pääsee tuolin avustuksella pienillä hypyillä.
Ja Eddie, Eddie parka koittaa saada aikaansa kulumaan.
Illalla Pate ja Rudi hiukka innostu tutkimaan tullutta ruokapakettia. Lähinnä istuivat ja katselivat laatikon päällä. Eddi hoiti kohnaamisen ja laatikolla leikkimisen.
Onneksi laatikkoon oli sentäs eksynyt mukaan yksi uusi lelu. Sillä se oli enämpi kuin tervetullut piristys Eddien päivään. Ja kyllä sillä sitten leikittiinkin pitkän aikaa.
Koville ottaa vielä tämä sivustakin seuraaminen. Jospa huomenna olisi toipilaat jo pikkasen paremmassa kunnossa.
Neljän aikoihin alkoi levoton riehuminen, ei ihan normi railakas kähinöinti. Taloon naiset suljettiin makuuhuoneeseen aamupalaan asti. Puoli seittemän maissa meitä tultiin herättelemään; tytöille oli aamupala laitettu valmiiksi. Aamupalan yhteydessä tarjoillun kipulääkkeen sai Rudi ensimmäisenä ja taisi olla nannan makuista ku olisi niin kovin halunnut maistiaisen myös Paten lääkkeestä.
Seitsemän jälkeen sain onneksi tytöt narrattua vielä nukkumaan kanssani. Ja tällä kertaa taisin olla minä joka herätti... Ainaskin Rudin asetellessani pukua paikoilleen.
Mä niin toivoisin, että nää pikkaset osaisivat puhua tai selkeästi näyttää, että missä mennään. Rudi haluaa epätoivoisesti olla koko ajan sylissä, liki nassua. Pate taasen haluaa nököttää jossain syrjässä seuraamassa muiden touhuja. Ja mä oon satavarma, että toimivat juuri näin koska tekee niin kipiää... Eddie taasen osottaa selvästi, että hällä on tylsää ku siskot ei leiki hänen kanssaan. Palvelija pikkasen yrittää paikata siskoja leikkikamuna.
Onneksi en nähnyt miten Pate kiipesi kiipeilytelineen riippumattoon, oisin taatusti tarvinnut nitroja siinä kohdin.
Rudi sentäs oli käpertynyt pyykkikoppaan minne sentään pääsee tuolin avustuksella pienillä hypyillä.
Ja Eddie, Eddie parka koittaa saada aikaansa kulumaan.
Illalla Pate ja Rudi hiukka innostu tutkimaan tullutta ruokapakettia. Lähinnä istuivat ja katselivat laatikon päällä. Eddi hoiti kohnaamisen ja laatikolla leikkimisen.
Onneksi laatikkoon oli sentäs eksynyt mukaan yksi uusi lelu. Sillä se oli enämpi kuin tervetullut piristys Eddien päivään. Ja kyllä sillä sitten leikittiinkin pitkän aikaa.
Koville ottaa vielä tämä sivustakin seuraaminen. Jospa huomenna olisi toipilaat jo pikkasen paremmassa kunnossa.
